Teksti: Pasi Takkinen
Kuinka energiaa voidaan ymmärtää ilmastonmuutoksen, konfliktien ja energiakriisin aikakaudella? Tere Vadén ja Pasi Takkinen pohtivat, kuinka monet energiaan liittyvät totuudet ja tottumukset ovat muutoksessa. Keskustelu käytiin Helsingin Kaivopuistossa, hiljattain toimintansa aloittaneella Tieteen ja toivon talolla, jonka tarkoitus on edistää ympäristökriisin vaatimaa nopeaa kulttuurimuutosta.
Pasi Takkinen: Olet jo toista vuosikymmentä tutkinut energiaa filosofisesti. Kuinka kiinnostuksesi energiaan heräsi?
Tere Vadén: Yksinkertaisesti sattumalta. Lukiessani internetissä muita asioita päädyin öljyhuippua käsittelevälle Oil Drum -sivustolle, missä teollisuuden asiantuntijat ja maallikot kävivät kiinnostavaa keskustelua. Sieltä nousi esiin hätkähdyttävä ajatus, että moderni yhteiskunta riippuu öljystä ja että öljy tulee loppumaan. Ajattelin että jos se on totta, miksei siitä puhuta muualla? Nyt kun muistelen, niin filosofisesti mielenkiintoisin ja oireellisin huomio on, että energian filosofiaa ei oikeastaan ole tehty. Tosin nykyään kestävyys- ja ilmastokriisin myötä sitä alkaa syntyä.
PT: Teillä on Antti Salmisen kanssa käsite ”naftismi”1, joka mielestäni selittää tätä aikaa. Se siis merkitsee öljyyn liittyvää ajatusvirhettä tai sokeutta?
TV: Naftismi on hyvin ironinen ajatusvirhe, missä jonkin öljyn synnyttämän asian ajatellaan olevan riippumatonta öljystä. Fossiilienergiaa tutkinut Timothy Mitchell kirjoittaa osuvasti, että 1900-luvun alussa öljyä alkoi olla niin paljon, että ”voitiin olla varmoja, ettei öljystä tarvitse välittää”2. Ja niin öljy hävisi laskelmista ja näkyvistä.
PT: Eli tiede ja tekniikka eivät yksinään kannattele elämäntapaamme, ellei ole energiaa tätä koneistoa pyörittämään?
TV: Niin juuri. Ja tämä olisi pitänyt havaita. Filosofia on kritisoinut kapitalismia, teknologiaa ja massayhteiskuntaa, mutta ei energiaa.
PT: Oletkin maininnut, että vielä sata vuotta sitten taloustiede oli hyvin kiinnostunut raaka-aineista ja maan tuottavuudesta. Sitten öljyn ehtymätön runsaus irrotti taloustieteen puhtaaksi lukujen pyörittelyksi.
TV: Kyllä, ja tässä tullaan siihen, että jos taloustiede ja yhteiskuntatiede ovat muodostuneet tämän hurjan energialisäyksen aikana, ja jos jatkossa energiaa on käytössä vähemmän, kuinka hyvin nämä kasvun aikakauden teoriat pätevät? Osa ehkä pätee, osa ei päde ollenkaan. Ei kuitenkaan huvittaisi sanoa mitään tulevaisuudesta tai seuraavista vuosista, koska on niin isoja asioita jotka voivat muuttua niin nopeasti. Voi tulla vaikka valtava nälänhätä, joka koskee satoja miljoonia ihmisiä. Olisi hyvin vaikea ennakoida sen seurauksia. Joskus puhutaan sodan sumusta (engl. fog of war), niin nyt tämä ”öljyn sumu” on todella vahva. Nämä äsken mainitsemani öljylle sokeat oletukset peittävät näkymää niin paljon.
PT: Ja tämä öljyn sumu hämärtää myös kestävyyssiirtymää?
TV: Kyllä. Siis eihän kukaan oikeasti esimerkiksi tiedä, pystytäänkö uusiutuvalla energialla tuottamaan yhtä paljon energiaa kuin on saatu fossiilisista polttoaineista. Siitä on tehty muutamia perusteellisia laskelmia. Mutta niissä laskelmissa taas voi hyvinkin olla naftistisia kupruja.
PT: Öljyssä on siis jotain, joka kätkeytyy luonnontieteelliseltä ja laskennalliselta järjeltä. Olettekin Antti Salmisen kanssa kuvanneet öljyä demoniseksi. Mitä se merkitsee?
TV: Öljy sitoo meidät asioihin, joista emme ole tietoisia, emmekä edes voi olla täysin tietoisia, esimerkiksi öljyn tuotannon olosuhteet, mikromuovi ja ilmastonmuutos. Öljyn loppukäyttäjä, vaikka autoa tankatessa tai muoviesineen kautta sitoutuu asioihin, jotka eivät tule esiin. Bensan ja muovin kohdalla ei ole – eikä kuulu olla – mitään väliä, mistä öljylähteestä se aine alun perin tulee, se on molekyylitasolla standardisoitua ainetta.
PT: Mytologioissahan demoni on joku, jonka aina uskotaan palvelevan, mutta joka ei lopulta palvele, tai palvelee oikullisesti. Öljyssäkin on siis tällainen ei-inhimillinen tai enemmän-kuin-inhimillinen puoli, jonka oikkuja me nyt ihmettelemme?
TV: Käyttämämme käsite ”anergia” juuri merkitsee tuota puolta: energian hallitsematonta puolta, jota fossiiliset polttoaineet tekevät meidän laskelmistamme ja tahdostamme huolimatta ja meidän huomaamattamme.3 Tiedämme niin luotettavasti kuin voimme ylipäänsä mitään tieteellisesti tietää, että fossiilikapitalismi tulee loppumaan muutaman vuosikymmenen sisällä; Joko ympäristökatastrofien myötä tai yhteiskuntien energiasiirtymän myötä. Todennäköisintä on näiden kahden sekamuoto. Silloin fossiilikapitalismin iäksi voitaisiin laskea noin kaksisataa vuotta, vuodesta 1850 vuoteen 2050. Kun sivilisaatio, jonka keskeinen lupaus on jatkuva kasvu, kestää kaksisataa vuotta, niin…
PT: (nauraa)
TV: …niin se osaamistaso ei kerta kaikkiaan ole kovin korkea. On paljon sivilisaatioita, jotka ovat kestäneet tuhansia vuosia tuhoamatta omaa ekologista perustaansa. Ja lisäksi, kuten käsite ”antroposeeni” kertoo, tämän sivilisaation suurimmat jälkeensä jättämät jäljet, kuten muovijäte, ilmastonmuutos ja lajikato, niin nehän ovat vahinkoja. Käsittämättömän ironista. Tekeekö kaikkein taitavin sivilisaatio kaikkein näkyvimmät saavutuksensa vahingossa? Jos saamme aikaan tietyn elintason nousun, mutta samalla vahingossa tapamme suuren osan eläimistä, niin eihän se osaamistaso ole kovin hääppöinen.
Kestävyyssiirtymän avainkysymyksiä
PT: Seuraat tarkasti kestävyystutkimusta työssäsi BIOS-tutkimusyksikössä. Nyt kun Ukrainan sodan myötä energiakysymys on kaikkien huulilla, niin onko käynyt mielessä, että ”mitäs me sanottiin”?
TV: No… joo, mutta en myönnä sitä (naurahtaa). Tätä ”polykriisin” eli monikriisin maailmaahan me alettiin ennakoimaan yli kymmenen vuotta sitten, mutta nyt kun se on käsillä, niin ei se silti kivalta tunnu. Ennakoidut näkymät toteutuvat juuri konfliktien ja autoritäärisyyden lisääntymisenä. Tällä hetkellä näkyy selvästi, että kun oikeistolta putoaa ideologinen oikeutus pois, jäljelle jää puhdas voimapolitiikka. Siinä mielessä asiat ovat menneet ennakoidusti.
PT: Seuraat tätä tilannetta niin sanotusti sormi pulssilla. Mitkä olisivat Suomelle nyt oikeita askeleita kestävyyssiirtymän kannalta?
TV: Jos sanon ensin filosofiselta kannalta. Olen BIOS -työssä havainnut sellaisen periaatteen, jota kutsun ”huippujen leikkaamiseksi”. Kestävyyssiirtymässä ja energiantuotannossa pätee moneen asiaan, että päästäisiin todella paljon vähemmällä, jos suostuisimme vain leikkaamaan huiput, siis kulutuspiikit. Tämä tuli ilmi kun perehdyimme Helsingin kaukolämmön tuotantoon. Vuodessa vain parin viikon ajan tarvitaan maksimaalinen tuotantoteho, suurin osa vuodesta on noin puolet siitä. Tämän kaltainen jakauma näyttää pätevän monessa asiassa. Jos kaukolämmön hiili korvataan vaikka puulla, ja se mitoitetaan kattamaan myös tuotantohuippu, tarvittu voimalakapasiteetti ja päästöt kasvavat liian suuriksi. Mutta jos se tuotannon pääosuus tehtäisiin vaikka lämpöpumpuilla, päästöt olisivat minimaaliset. Silloin ei saada katettua sitä huippua, ja voitaisiin myös päättää, että silloin ei yksinkertaisesti kateta sitä huippua. Kovilla pakkasilla voitaisiin sitten laittaa ostoskeskuksia kiinni, laskea lämpötiloja ja kärvistellä ne pari kylmää viikkoa. Tällaisilla järjestelyillä saataisiin aineellisesti ja energeettisesti valtavan paljon kevyempi järjestelmä. Tai ajatellaan autoa. Jos autolta vaaditaan, että sillä pääsee perävaunua vetäen pysähtymättä Helsingistä Lappiin kerran vuodessa, niin tämä tarvehuippu määrittää, että auto on massiivinen loota, jolla sitten arjessa tehdään pientä matkaa ja kärrätään kauppakasseja. Mutta jos se vuosittainen tarvehuippu leikataan ja ajetaan autoilun peruskuorma pienellä kotterolla, tällä laadullisella pudotuksella säästetään valtavasti resursseja. Mutta öljysokeus on totuttanut meidät siihen, että saamme kaikissa olosuhteissa täyden palvelunlaadun, jopa silloin kun se vie tolkuttomasti energiaa ja raaka-aineita. Tai ajatellaan sähköä, muistan kokeneeni sähkökatkon vain lapsuudessani, ehkä 70 -luvulla. Luulen kuitenkin että suurimmassa osassa maailman maista sähkökatkot ovat tavallisia. Monissa kaupungeissa sähköä saa joitain tunteja päivässä. Meidän tasainen sähkön- ja lämmönsaantimme on aika poikkeuksellista globaalisti.
PT: Helsingin kulttuurien museossa oli aikoinaan vitriinissä kiinalainen polkupyörä, jonka peräkärry oli liikkuva fillarinkorjauspaja työkaluineen ja varaosineen. Se liikkui suurkaupungin polkupyöräruuhkassa tarjoten palveluaan. Nyt kun ajattelee, niin ehkä joskus se pyörä on taas liikenteessä ja sen tilalla vitriinissä on massiivinen loota-auto. Suuri osa kaupunkiliikenteestä Suomessakin hoituisi matalan energiaintensiteetin teknologioilla, kuten kävelemällä tai polkupyörillä.
TV: Aivan, ja osa näistä kevyemmistä teknologioista on juurikin paikallisesti huollettavia. Ja siihen olisi hyvä pyrkiä. Siis kun kysyit oikeista askeleista kestävyyssiirtymään, niin niiden käytäntöjen, joihin nyt sitoudutaan, olisi toimittava myös tulevaisuudessa. Hallitus ja teollisuushan tähtäävät siihen, että jatkossa saadaan nykyistä isommat energiatarpeet katettua, mutta itse ehdottaisin, että kohtuullinen peruskäyttö turvattaisiin kaikissa tilanteissa, ja se huippu jätettäisiin tuottamatta ekologisten syiden takia. Tässä jälkimmäisessä vaihtoehdossa energiateknologiset ratkaisut voivat olla hyvin erilaiset kuin ensimmäisessä.
PT: Entäs ydinvoima, se jakaa mielipiteet poteroituneisiin leireihin. Nytkäyttääköhän kulunut vuosi ydinvoimakantoja johonkin suuntaan?
TV: Nyt monikin mielipide muuntuu, vaikkapa suhteessa ydinvoimaan, tuulivoimaan ja metsiin. Oma näkemykseni ydinvoimasta ei ole muuttunut: ongelmana on sen tekninen hankaluus ja kalleus. Jos jollain on varaa, rakentakoon vain, mutta intoa ei tunnu olevan. Entä ovatko olosuhteet niin vakaat, että ydinvoimaa pystytään huoltamaan ja ylläpitämään tulevina vuosikymmeninä? Pahoin pelkään, että ei.
Elämän näkymiä
PT: Tutkitte hiljattain Antti Majavan kanssa energiantuotannon vaikutuksia maankäyttöön4. Mitä saitte selville? Mieleeni tulee Elonkehän teemanumero kaivosteollisuudesta5 ja monen valju ounastelu kotirauhan ja itse kodin menetyksestä. Tuleeko uusiutuva energia pian itse kunkin takapihoille?
TV: Fossiilienergia tuotti meille paljon energiaa hyvin pienellä maankäytön jalanjäljellä. Jos sama energia halutaan tuuli- ja aurinkovoimalla, se tulee näkymään maisemassa. Jos ydinvoimastakin lasketaan mukaan uraanikaivokset, niin kyllähän se näkyy ja tuntuu. Näitä uusiutuvia pitäisikin rakentaa jo rakennettuun ympäristöön, teollisuuden ja asutuksen yhteyteen, niin metsä saisi jäädä metsäksi. Mutta Antin kanssa myös muistutamme, että Suomen maisemahan on jo nyt täysin myllätty talous- ja energiasyistä, kuten soiden ojituksen, metsäautoteiden ja energiapuun takia. Tuulivoimamyllyt ovat sitten vain uusi lisä tähän muutokseen.
PT: Entäs tämän kriisitalven energiansäästö? Itsestäni tuntuu, että kaikkia kanavia pitkin, bussipysäkkimainoksia myöten, säästötalkoot vyörytetään kotitalouksien harteille. Onko tämä vain näköharha? Mikä on markkinoiden ja julkisen puolen rooli?
TV: Ensinnäkin, kyllä kotitalouksille voisi laittaa vielä enemmänkin vastuuta. Mutta myös julkinen puoli voisi tehdä enemmän. Tässä mielessä olemme kasvaneet pumpulissa, tottuneet tasaiseen ja hyvään palveluiden laatuun. Suomessahan kyse on toistaiseksi vain valistuskampanjoista, ei ole edes säännöstelyä tai pakkoa. Toki tämä tilanne on jo nyt joillekin kotitalouksille mahdoton ja kohtuuton, ja siihen olisi puututtava. Mutta kyllä se tekee hyvää että ihmiset miettivät omaa sähkönkulutustaan. Ja suurella osalla teollisuutta ja kotitalouksia on kiinteät sähkön sopimushinnat, joten hintasignaalien vaihtelu vaikuttaa suoraan vain pörssisähkön ostajiin, joita oli äskettäin vain noin 15 prosenttia kotitalouksista. Koska hintasignaali vaikuttaa vain murto-osaan sähkönkulutusta, niin vastuukysymyksiä ja kokonaisuutta on hyvä pitää esillä.
PT: Suomalaiset ovat hyvin perillä ilmastonmuutoksesta, mutta energiankulutus laski tilastoissa nähtävällä tavalla vasta hintojen noustessa. Mitä tämä kertoo meistä?
TV: Energiasta on vaikea pysyä tietoisena kun se piiloutuu vaikka kaukolämmöksi tai rahan ostovoimaksi. Rahalla sitten käsketään näitä ”energiaorjia”, jotka palvelevat meitä arjessa. Muistan kun toistakymmentä vuotta sitten eräässä radiolähetyksessä puhuimme energiasta, niin lähetykseen soitti yksi mummo ja kysyi vilpittömästi että kun hän elelee kotona kynttilänvalossa, niin mistä hän vielä voisi säästää energiaa. Tässä ongelma on juuri se, että eniten ylikuluttavat, joiden pitäisi säästää energiaa, eivät viestiä kuule. Sitten ne, jotka elävät jo ennestään niukasti, kuuntelevat tunnollisesti.
PT: Pari päivää sitten Teemu Selänne valitteli isoa sähkölaskuaan…
TV: No just niin, se sähkön säästö voitaisiin aloittaa ensin muualta, ja sitten vasta siirtää huomio sen mummon tupaan. Laitetaan ensin vaikka yksityis- ja reittilentely kuriin. Aloitetaan säästö sieltä, missä se vähiten vaikuttaa elämänlaatuun.
PT: Elämänlaadusta puheen ollen, mieleeni on jäänyt BIOSin ekologisen jälleenrakennuksen ohjelmasta ajatus, että fossiilienergian yltäkylläisyydestä luopuminen voi väkevöittää elämää. Kuulostaa hyvältä, mutta kuinka se ilmenee?
TV: Monesti eniten energiaa kuluttavat asiat ja käytännöt ovat täyttämässä kokemuksellista tyhjyyttä. Jos ökykulutus leikataan pois, se voi paljastaa tyhjyyden. Mutta siihen saattaa myös ilmestyä merkityksellisiä asioita.
PT: Sitä väkevöittävää merkitystähän ei väistämättä tule tilalle. Vuoden ainoan etelänmatkan pois jääminen voi olla pelkästään musertavaa.
TV: Totta, ja tämä on ydinongelma, jota Veli-Matti Värri on hyvin sanoittanut6: energian nousukaudella olemme oppineet haluamaan ja toivomaan tiettyjä asioita. Ja olettamaan, että menestys ja hyvä elämä näyttävät tietynlaiselta. Mutta nyt jos meidän pitäisi ryhtyä haluamaan ja toivomaan muita asioita, sepä ei onnistukaan nappia painamalla. Ihminen ei voi pelkästään haluamalla muuttaa omaa halurakennettaan. Voihan sitä harjoitella ja harjoittaa, asettumalla tilanteisiin ja olosuhteisiin, joissa halun muutoksia yleensä tapahtuu, ja toivoa parasta.
PT: Niin, Värrin ilmaus ”halun kultivointi” on mielestäni hieno. Halun jalostaminen ja uudelleen suuntaaminen on pitkä ja vaikea tehtävä, joka muuttaa koko ihmistä. Siihen tarvitaan ehkä sattumaa, yhteisöä, perinteitä, yrityksiä ja erehdyksiä. Ehkä juuri syväekologian tai omavaraisuuden äärellä voi tavoittaa tällaista?
TV: Kyllä, ja koska olemme sosiaalisia olentoja, yhteisö on todella tärkeä. Ja myös materiaaliset olosuhteet, missä olemme ja vietämme aikaa, vaikuttavat suuresti siihen, kuinka ajattelemme ja mitä haluamme. Mutta lopulta halussa on mystinen ja arvoituksellinen elementti, eihän vaikka eroottista halua voi ymmärtää tai hallita.
PT: Millaiset olosuhteet olisivat halun kultivoinnin kannalta suotuisia?
TV: Suomessa varmaan hyvä ja yleinen esimerkki on mökkielämä. Siinähän rentoudutaan modernin näkökulmasta nurinkurisesti hakeutumalla huonompiin, epämukavampiin ja raskaampiin olosuhteisiin. Puhun siis nyt perinteisestä mökkeilystä, maalle menemisestä, en ökymökkeilystä. Hakeudutaan elementaaristen voimien äärelle, kuten Ernst Jünger kirjoitti.
PT: Itselleni tulee mieleen kaupunkielämän päällisin puolin tavalliset kokemukset, kävely ja pyöräily, jotka ovat energiatehokkuudessaan lyömättömiä liikkumismuotoja. Ja siinä tiedossa on jotain voimaannuttavaa, kun arjessa sumplii autoliikenteen ”elementaaristen voimien” seassa. Ja omavaraisnäkökulmasta energiasta ovat kirjoittaneet vaikkapa Lasse Nordlund ja Maria Dorff7 sekä Topi Linjama, joka kuvaa hienosti ”hikiloikkaa”: ”Hikiloikka tarkoittaa koneiden tekemän työn uudelleenorganisointia ihmisen tekemäksi työksi. Auto hikitoidaan korvaamalla se polkupyörällä, traktori talikolla ja lentokone purjeveneellä tai vaikka mielikuvituksella.”8 Energiatehokkuuden kannalta modernit koneet enemmänkin hukkaavat energiaa verrattuna matalateknologisiin käytäntöihin, jossa ihminen syöttää prosessiin oman kehonsa energiaa.
TV: Ja uudemmassa teknologiassa tulee mukana suurempi sivuvaikutusten laahus: Teslalla kiihdyttäessä mukana kulkee kaivosteollisuutta, Kiinan tilannetta, Piilaaksoa ja Yhdysvaltojen tukia Elon Muskille. Mökin kirveessä tulee mukana terästehdasta, mutta siinä se.
PT: Kuinka vetäisit yhteen tulevaisuuteen avautuvia näkymiä? Hiljattainhan fuusiovoima saatiin ensimmäistä kertaa tuottamaan energiaa. Tuotettu määrä riittäisi parin vesipannullisen keittämiseen. Muuttaako tämä jotain?
TV: Tämä on juuri esimerkki EROEI-laskelmien9 ongelmista. Koe tuotti enemmän energiaa kuin koejärjestelyyn sillä hetkellä syötettiin. Mutta yhtälöön ei laskettu koelaitoksen rakentamista ja ylläpitoa. Jos ihmiskunta nyt kehittäisi ehtymättömän, päästöttömän ja luontoa tuhoamattoman energialähteen, niin sehän olisi kamalaa. Itse kysyisin niin päin, että eläisimmekö todellakin paratiisissa täydellisen energianlähteen löydyttyä? Mehän juuri löysimme fossiiliset polttoaineet, jotka ovat ominaisuuksiltaan aivan ihmeellisiä, eikä siitä seurannut mitään paratiisia, vaan päinvastoin. Ei hyvä energianlähde välttämättä tuota hyvää meidän käsissämme. Isossa kuvassa siis olemme nyt energiankäytön pomppivassa lakipisteessä, jossa fossiilisten väheneminen ja korvaaminen aiheuttaa heilahteluja. On hyvin vaikea nähdä vuosien päähän, miten joku pikku paikka kuten Suomi tulee pärjäämään tässä kokonaisuudessa. Mutta melko varmasti hajautetumpi, räätälöidympi ja paikallisempi energiajärjestelmä on tulevaisuuskestävämpi kuin nykyisen kaltainen. Ja muistuttaisin, että termostaattien vääntelyä tärkeämpää on se, että tutustuu naapuriinsa, osallistuu asioihin ja käy äänestämässä, sillä tulevaisuudessa tiettyä teknologiaa tärkeämpää on toimiva yhteiskunta ja politiikka.
PT: Ihmisen viisauden eräs koetinkivi on siis se, kuinka hän valjastaa ja käyttää energiaa?
TV: Ilman muuta. Antropologinen näkökulma osoittaa, että ihmiskulttuurit ovat suhtautuneet hyvin eri tavoilla energiaan. Energialöydöksiä ei ole aina valjastettu maksimaalisella tehokkuudella, ja energiaa on myös jätetty käyttämättä tai tuhlattu ilman hyödyn tavoittelua. Monissa kulttuureissa on myös energian käyttöä rajoittavia ja vakauttavia käytäntöjä. Energian viisas käyttö on siis inhimillisesti mahdollista.
1Antti Salminen & Tere Vadén (2013) Energia ja kokemus.
2(engl: ”oil could be counted on not to count”)
3Antti Salminen & Tere Vadén (2018) Elo ja anergia.
4Energiamurros ja metsäpinta-alan rooli suomalaisen yhteiskunnan aineenvaihdunnassa, Alue ja ympäristö 2/2022
5Elonkehä 3/2021
6Veli-Matti Värri (2018) Kasvatus ekokriisin aikakaudella
7Lasse Nordlund & Maria Dorff (2014) Elämämme perusteista. Www.omavaraopisto.fi/elaman-perusteet/
8”Hikiloikka kohti ruokaomavaraisuutta”, Elonkehä 1/2020. www.elonkeha.com/juttuarkisto/
9EROEI (Energy Return on Energy Investment) on energiantuotannon hyötysuhdetta kuvaava suhdeluku.
One thought on “Öljyn sumu peittää energiatulevaisuuden – Filosofi Tere Vadénin haastattelu”
Kommentointi on suljettu.